Pörssiomistajien nimet maksavat 50 000 euroa
Jokaisella on oikeus (3 luku 17 §) saada nähtäväkseen osakeyhtiön osakaslista. Sellaista on pidettävä yhtiön pääkonttorissa ja siitä on annettava jäljennös pyytäjälle, joka tosin maksaa yhtiölle koituvat kulut. Kuluilla tarkoitetaan tavanomaisia kopiointikustannuksia, tulkitsee esimerkiksi Helsigin seudun kauppakamari.
Jos yhtiö on arvo-osuusjärjestelmässä, eli sen osakkeita liikutellaan sähköisesti arvopaperikeskuksena Suomessa toimivan monikansallisen EuroClear-yhtiön järjestelmien hoteissa, pidetään osakasluetteloakin EuroClearissa sähköisesti. Myös näihin osakasluetteloihin saa käydä tutustumassa maksutta EuroClearin toimistolla Helsingissä tai niistä saa jäljennöksen joko paperisena tai sähköisesti. Jäljennösten hintaan pätee sama määräys kustannusperusteisesta hinnoittelusta kuin yhtiön pääkonttorista annettuun listaan.
Olen nyt pari vuotta yrittänyt saada EuroClearin noudattamaan lakia. Yhtiö nimittäin luovuttaa kyllä jäljennöksiä osakasluettelosta, mutta perii niistä tuntuvia hintoja. Hinnat määräytyvät kunkin yhtiön osakkaiden lukumäärän perusteella. Yksittäiset yhtiöt maksavat tyypillisesti joitakin satasia. Kaikkien 119 Helsigin pörssiin listatun yhtiön osakasluettelot maksaisivat yhtiön arvion mukaan noin 50 000 euroa. Yhtiön mielestä tämä vastaa todellisia kustannuksia. Maalaisjärjellä on vaikea käsittää, miten 119 Excel-tiedoston exporttaaminen ja lähettäminen sähköpostilla voisi kustantaa yhtiölle kymmeniä tuhansia euroja.
Kantelin asiasta eduskunnan oikeusasiamiehelle, joka totesi, ettei hänen toimivaltansa ulotu yhtiöön. EOA neuvoikin ratkaisussaan olemaan yhteydessä Finanssivalvontaan. Soitin Finanssivalvontaan, josta kerrottiin, ettei heidän valvojan rooliinsa kuulu tällaisten palveluiden hintojen lainmukaisuuden valvonta.
Finanssivalvonnasta neuvottiin olemaan yhteydessä Kilpailuvirastoon. Kilpailuvirasto voisi nimittäin tutkia, käyttääkö EuroClear monopoliasemaansa väärin palveluja hinnoitellessaan.
Tein siis toimenpidepyynnön Kilpailuvirastoon. Sieltä vastattiin, että Kilpailuvirasto pystyy tutkimaan vain kansantaloudellisesti merkittää monopolihinnoittelua. Muutamien kymppitonnien ”kopiointikulut” julkisista asiakirjoista eivät kansantaloutta heiluttele.
Miksi toimittaja sitten haluaisi osakasluettelot datana, jos niitä kerran voi yleisöpäätteeltä tarkistaa ilmaiseksi? Ainakin kaksi syytä tulee mieleen.
Ensiksikin EuroClearin koneelta voi tutkia omistajia ainoastaan yhtiökohtaisesti. Saadakseen tietoonsa tietyn henkilön omalla nimellään hallitsemat pörssiomistukset, pitäisi käydä läpi 119 yhtiön osakaslistat ja tarkistaa, löytyykö kyseistä nimeä listalta. Excelissä osakasluettelot voisi yhdistää, ja omistustiedot kaikista yhtiöistä olisivat haettavissa nimen perusteella.
Toiseksi EuroClearista saa aina vain ajantasaisen tiedon omistuksista. Omistajadataa toimittaja voisi tallettaa, ja selvittää omistusten muutoksia. Useinhan yhteiskunnallisesti merkittävämpää olisi tietää, milloin joku on osakkeensa hankkinut tai myynyt kuin se, omistaako joku osakkeita vai ei.
On jokseenkin surkuhupaisaa, että nykytoimittaja joutuu näkemään miltei saman vaivan kuin Esko Seppänen, joka 1970-luvulla kiersti yhtiöiden pääkonttoreita keräten omistajatietoja osakasluetteloista. Nyt tiedot sentään saa mennä jäljentämään yhteen konttoriin, kun Seppänen vielä joutui kiertämään kaikki pääkonttorin. On toisaalta pörssiyhtiöiden määräkin kasvanut sitten 1970-luvun.
Ainoa tie eteenpäin lienee se, että lainsäädäntöä tarkennettaisiin. Näin ajattelee ainakin hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää, jolta olen tässäkin asiassa saanut hyviä neuvoja.
”Niinhän tehtiin, kun Suomen Pankki ryhtyi perimään kohtuuttomia hintoja julkisista asiakirjoistaan”, sanoo Mäenpää.
Asiaan liittyvät asiakirjat (pdf):
Kanteluni EOA:lle
EuroClearin vastine EOA:lle
EOA:n ratkaisu
Toimenpidepyyntöni kilpailuvirastolle
Kilpailuviraston ratkaisu
Kaikki asiakirjat (pdf:t zip-pakettina)
Google Refine ja Spreadsheet: Kuntavaltuutettujen iän vertaaminen valtakunnalliseen keskiarvoon
Kuntavaaleissa 2012 Oikeusministeriö julkisti tulostiedot csv-muodossa. Data on ladattavissa vaalit.fi-sivuston kautta etsimällä tai suoraan täältä. Muista tutustua tietuekuvaukseen, jotta tiedät, mitä data pitää sisällään.
Tällä kertaa piti katsomani, minkä ikäisiä ihmisiä valtuustoihin tuli keskimäärin valittua mistäkin puolueesta. Sen jälkeen vertasin vielä kotikaupunkini Jyväskylän tilannetta valtakunnalliseen. Tutoriaalissa opetellaan
- Tuomaan data Google Refine -datansiivoustyökaluun
- Tekemään poimintoja datasta halutuilla kriteereillä
- Siirtämään poimittu data Refinestä Google Spreadsheetiin (tai Exceliin ym.)
- Laskemaan pivot-taulukolla keskiarvo erikseen jollain kriteerillä poimituille ryhmille (tässä ehdokkaiden iän keskiarvo erikseen joka puolueelle)
- Tehdäänpä vielä simppeli =IF-funktiokin
Ensiksi joudut asentamaan Google Refinen. Se on selaimessa pyörivä työkalu. Itse jouduin lisäksi antamaan ohjelman käyttöön lisää muistia asetustiedostoja rukkaamalla (ah 1990-lukua!), että se jaksoi imaista koko ehdokaskohtaisen äänestysdatan (joka ehdokkalle oma rivi jokaista äänestysaluetta kohti ~750 000 riviä dataa). Refinen voit ladata täältä ja muistia sille annetaan näin.
Tutoriaalit on taas kerran tehty Kari Peitsamo -metodilla treenaamatta ja uudelleenäänittämättä, joten änkytystä, virheitä ja muuta riittää. Mutta kyllä niistä sitkeä opiskelija silti pystyy ymmärtämään, miten asiat on tehty.
1) Haetaan ehdokaskohtaiset tulostiedot, ja etsitään Google Refinellä läpimenneet (8:03 min)
- Google Refine: Import
- Google Refine: Text Facet
- Google Refine: Custom tabular exporter
2) Selvitetään ehdokkaiden keski-iät puolueittain Google Spreadsheetissä (5:32 min)
- Google Spreadsheet: Taulukoiden järjestäminen halutun sarakkeen mukaan
- Google Spreadsheet: Tiedostojen lisääminen
- Google Spreadsheet: Pivot-taulukkoraportin luominen ja tietojen analysointi
3) Katsotaan vielä, miten iät eroavat sukupuolittain (1:19 min)
- Google Spreadsheet: Sarakkeiden lisääminen Pivot-taulukkoon
4) Haetaan vertailun vuoksi keski-iät puolueittain (9:56 min)
- Google Refine: Import
- Google Refine: Text Facet
- Google Refine: Custom tabular exporter ja datan lähettäminen suoraan Google Spreadsheetiin
Google Refine: Poimi alle 30-vuotiaat ehdokkaat
Etsitään kuntavaaleissa valituksi tulleet alle 30-vuotiaat Keski-Suomesta. Apuna käytetään Oikeusministeriön tulospalvelusta ladattavaa dataa. Lopputuloksena saamme Excel-tiedoston, joka sisältää tiedot ainoastaan alle 30-vuotiaista ja valituiksi tulleista.
Apuna käytetään Google Refineä, joka on tietokoneelle asennettava ohjelma, joka pyörii kuitenkin selaimessa.
Saat videon näkymään koko näytöllä, kun siirrät kursorin videon päälle ja klikkaat pikkuruista kuvaketta aivan oikeassa alalaidassa.
Tilastokeskus avaa aluetietokannan vuoden vaihteessa
Tilastokeskuksen maksullinen aluetietokanta (ALTIKA) avataan vapaaseen käyttöön yhdistämällä se StatFin-palveluun. Maksuttoman StatFin-palvelun käyttöehdot on laadittu avoimen datan periaatteet huomioiden, ja niissä luvataan pääsääntöiseti maailmanlaajuinen, maksuton, peruuttamaton rinnakkainen käyttöoikeus aineistoihin, joita voi vapaasti:
- kopioida ja levittää
- muokata ja hyödyntää kaupallisesti
- yhdistellä muihin tuotteisiin
- käyttää osana sovellusta tai palvelua
Tilastokeskuksesta vastaava hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen kertoi Datalysaattorille, että Aluetietokannan yhdistäminen StatFiniin on vireillä. Tilastokeskuksen tietopalvelupäällikkö Markku Huttusen mukaan tavoitteena on, että ALTIKA olisi avointa dataa vuoden vaihteessa.
ALTIKA sisältää kuntakohtaista tietoa muun muassa kuntataloudesta, väestöstä ja vaaleista. StatFiniin on myös luotu rajapinnat, joiden avulla aineistoa voi paremmin hyödyntää.
Huttunen sanoo, että tällä hetkellä maksuillisten Ruututietokannan tai aikasarjatietokanta ASTIKAn avaamisesta ei Tilastokeskuksella ole suunnitelmia.
”Ruututietokantaan liittyy sellainen ongelma, että koska alueet ovat niin pieniä, jollain alueilla tiedosta riippuen havaintojen määrä on niin pieni, että yksityisyydensuoja vaarantuu”, Huttunen selittää.
Nykyisin tilatut tiedot voidaan Huttusen mukaan aina tapauskohtaisesti varmistaa yksityisyydensuojan loukkaamisten varalta tilaajan kustannuksella.
Seuraava ehdokas avattavaksi dataksi Suomessa: Tilastokeskuksen ruututietokanta
Karttadataa avanneen Maanmittauslaitoksen johtava asiantuntija Antti Rainio haluaa Tilastokeskuksen Ruututietokannan avoimeksi dataksi. Ruututietokanta sisältää tilastoja, joissa 104 muuttujaa (pdf) on jaettu kartalle neliökilometrin kokoisiin ruutuihin. Suurista kaupungeista tilastoa on tarjolla 250×250 metrin ruuduissa. Aineiston avulla voidaan kartalla tarkastella esimerkiksi esimerkiksi eri ikäluokkien tulotasoa neliökilometrin kokoisissa alueissa.
Datalysaattori.fi teki Tilastokeskukselle tietopyynnön, josta selviää, kuka nykyisin aineistoa käyttää ja minkä verran tuloja aineiston maksullisena pitäminen tuottaa. Tulokset puhuvat puolestaan. Vuosina 2007–2011 aineiston myyminen on tuottanut Tilastokeskukselle rahaa noin 100 000 euroa vuodessa. Julkisen sektorin osuus tästä on ollut 15 000 – 20 000 euroa vuodessa. Seuraavassa ruututietoaineiston kokonaislaskutus Tilastokeskuksella vuosittain:
- 2007: 73 551 e
- 2008: 100 797 e
- 2009: 143 731 e
- 2010: 136 522 e
- 2011: 99 968e
- ESRI Finland Oy (74 000 e)
- Suomen Lähikauppa Oy (43 000 e)
- SOK, Asiakasomistaja- ja markkinointipalvelut (35 000 e)
- Xtract Oy (27 000 e)
- Bisnode Finland Oy (26 000 e)
- Affecto Finland Oy (18 000 e)
- K-Plus Oy (16 000 e)
- Ruokakesko Oy (13 000 e)
- Experian Oy (12 000 e)
- FCG Finnish Consulting Group Oy (11 000 e)
Rainion mielestä tarkka alueellinen tilastodata voisi auttaa esimerkiksi erilaisia kansalaisjärjestöjä tekemään ehdotuksistaan tarkempia ja perustellumpia. Myös opetuskäyttö ja kaikki muu kokeiluluontoinen – mutta potentiaalisesti tärkeä – aineiston käyttö jää nykyään tekemättä kynnysrahan vuoksi.
”Kyllä kai ahkeralla valistustyöllä voitaisiin saada joku huomaamaan, että tästä aineistosta kannattaa maksaakin. Kuitenkin paljon helpommin ja nopeammin päästään sinne maaliin, kun tieto avataan. Ne hyödyt tulevat sitten varmasti perässä. Niihin verrattuna tällaiset sadat tuhannet eurot ovat pikkusummia”, hän sanoo.
Rainio kertoo, että Maanmittauslaitoksen tapauksessa vain noin 15 prosenttia aineiston keräämiseen tarvittavasta rahasta saatiin kasaan aineistoa myymällä. Aineiston vapauttamisesta ehti jo syntyä pieni propagandasota, kun Valtiovarainministeriön budjettiosaston virkamiehet eivät olisi halunneet siitäkään tulovirrasta luopua.
Tänä keväänä Valtiovarainministeriö jo edellytti budjettiriihessä, että eri ministeriöt alkavat tuottaa ensi kevääksi ehdotuksia avattavasta datasta omilta hallinnonaloiltaan.
”Suosittelen ministeri [Henna] Virkkuselle, joka käy tulosneuvottelut Tilastokeskuksen kanssa, että jos näitä tietoja voi mielestäsi käyttää yhteiskunnassa muuhunkin, niin ota se neuvotteluissa huomioon”, Antti Rainio sanoo.
Datalysaattori on lähettänyt ministerin erityisavustajan kautta kommenttipyynnön Ruututietokannan avaamisesta Henna Virkkuselle 16.8.2012.
Päivitys 27.8.2012: Ruututietokantaa ei Virkkunen ole oikopäätä avaamassa, mutta aluetietokannan pitäisi olla avointa dataa vuoden vaihteessa.
Tilastokeskusen Ruututietokannan myyntiin liittyvät tiedot:
Kokonaislaskutus sektoreittain ja vuosittain 2007-2011 (Google Spreadsheet)
Kokonaislaskutus asiakkaittain 2007-2011 (Google Spreadsheet)
Ruututietokannan tietosisältö (pdf)
YLEn MOT-ohjelma julkaisee yritystukidataa kymmenistä tuhansista suomalaisyrityksistä
Yleisradion tutkivan journalismin ohjelma MOT julkaisee dataa suomalaisten yritysten tuista. Luvassa on tärkeimpien tukimuotojen osalta 12-15 vuoden aikasarjoja. Osasta tukia tietoa on vain viime vuosilta.
Aineisto saadaan avoimeksi nettiin tänä syksynä. Ohjelman toimittaja Kirsi Skön kertoo, että myös valtion valtion osaomisteisia yrityksiä on kattavasti mukana.
Asiasta kertoi Tuija Aalto Facebookin Finnish Open Data Ecosystem -ryhmässä. Linkki viestiin (toimii vain ryhmän jäsenille).
edit 21.8.2012:
Kirsi Skön kertoo Facebookissa (vain ryhmän jäsenille), että ”aineisto on suorien tukien osalta laaja, ja käsittää jopa kymmeniä tuhansia yrityksiä”.
Avointa dataa YLE Ajantasassa
YLEn Ajantasa-ohjelmassa oli maanantaina 13.8. ohjelma avoimesta datasta. Ohjelma on siinä määrin suurelle yleisölle suunnattu, että juontaja spiikkaa aiheen sisään puhumalla ”mystisestä sanaparista avoin data”.
Puhujana on Antti Poikola. Avoimen datan käsitteleminen alkaa 07:00 minuutin kohdalla.
Voit ladata ohjelman tästä (mp3).
Ilmatieteen laitoksen reaaliaikainen data avoimeksi
Valtiovarainministeriön budjettiriihestä kuuluu iloisia uutisia. Ilmatieteen laitoksen reaaliaikaista dataa vapautetaan kahdessa vaiheessa. Avoimeksi on valtiovarainministeriön mukaan muuttumassa
- sää- ja ilmastohavaintojen data
- tutka- ja salamadata
- kansallinen sääennuste data
- lentokenttähavaintojen data
Google Docs scraperina (ImportXML)
Paul Bradshawn kirjan innoittamana pieni johdatus Google-dokumenttien taulukkolaskimen toimintaan. Google Drive (entinen Google Docs) osaa Taulukkolaskenta-sovelluksessaan hakea tietoa taulukkoon nettisivuilta. Tämän tutoriaalin esimerkkitiedosto on tarkasteltavissa täällä.
=importHtml-funktio hakee annetusta verkko-osoitteesta taulukkoja tai listoja. Taulukot ovat sitä tietoa, mikä on html-koodissa <table> ja </table> -tagien välissä. Listat taas löytyvät <ul>, <ol> ja <dl> -tagien välistä.
Nyt keskitymme kuitenkin =ImportXML-funktioon, joka on monipuolisempi ja osaa hakea tietoa mm. html- ja xml-sivuilta ja .csv-tiedostoista.
Halusin tätä sivua varten listan Julkisuuslain pykälöiden otsikoista. Pykäli on 38, joten olisin voinut myös copy-pastettaa ne, mutta näin homma kävi nopeammin. Jos olisin sattunut haluamaan Rikoslaista rikosnimikkeet, olisi niiden leikkaaminen ja liimaaminen alkanut jo käydä työstä ilman tällaista menetelmää.
Google Laskentataulukossa funktio luodaan kirjoittamalla soluun = (on yhtä kuin) -merkki. Se kertoo sovellukselle, että tulossa on funktio, eikä solun arvo. Funktiot ovat muoto =FunktionNimi(parametri, parametri, parametri…)
FunktionNimi kertoo mitä tehdään, parametrit mille tehdään ja joskus vielä miten tehdään (mikäli funktiossa on useampia vaihtoehtoja).
=ImportXML(”http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990621″; ”//h5[@class='ot']”)
- =ImportXML hakee halutut tiedot ja esittää jokaisen omalla rivillään
- ensimmäinen parametri on verkko-osoite, josta tietoa haetaan. Se tulee lainausmerkkien sisään.
- parametrit erotetaan toisistaan puolipisteellä (;). Huom! Mikäli laskentataulukon maa-asetukseksi on säädetty esim. Yhdysvallat, korvataan puolipiste pilkulla (,). Tarkista tämä valikosta Tiedosto > Maakohtaiset asetukset.
- jälkimmäinen parametri kertoo, että haetut tiedot löytyvät <h5>-tagin sisältä silloin, kun tagilla on attribuutti class=”ot”. Huom! Vaikka verkkosivun lähdekoodissa attribuutti on kirjoitettu lainausmerkeillä, tulee se Googleen heittopilkuilla.
Kun verkkosivun lähdekoodista löytyy esimerkiksi teksti <h5 class=”ot”>Julkisuusperiaate</h5>, kirjoittaa funktiomme soluun sanan ”Julkisuusperiaate”. Sinä et tiedä, että pykälien otsikot on tuolla tavalla merkitty, mutta minä tiedän. Voit itsekin varmistaa asian menemällä Finlexin sivulle ja tarkistamalla lähdekoodin.
<h5 class=”ot”>Julkisuusperiaate</h5>
<p class=”py”>Viranomaisten asiakirjat ovat julkisia, jollei tässä tai muussa laissa erikseen toisin säädetä.</p>
<p class=”py”>Oikeudesta seurata eduskunnan täysistuntoa, valtuuston ja muiden kunnallisten toimielinten kokouksia sekä tuomioistuinten ja kirkollisten toimielinten istuntoja säädetään erikseen.</p>
Tältä sivun lähdekoodi näyttää. Niinpä kirjoitamme funktiomme Google-taulukkoon tyhjään kenttään.
Kun painat enteriä, alkaa Google Laskentataulukko hakea tietoja. Se tulostaa jokaisen löytämänsä <h5 class=”ot”> ja </h5> -tagien sisältä löytämänsä tekstin omalle rivilleen.
Voimme vaihtaa funktion poimimaan esimerkiksi Rikoslain kaikki pykälät.
Jos into riittää, niin voit kopioida samalla tavalla vaikka kansanedustajien blogien osoitteet. Ne löytyvät tältä verkkosivulta: http://web.eduskunta.fi/Resource.phx/eduskunta/organisaatio/kansanedustajat/blogit.htx
Lähdekoodista löytyy tällaisia linkkejä:
<A href=”http://www.sauliahvenjarvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/” target=_blank>Blogi</A>
Muokataan siis funktiotamme poimimaan oikeat asiat:
=ImportXML(”http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990621″; ”//h5[@class='ot']”)
Vaihdetaan osoite:
=ImportXML(”http://web.eduskunta.fi/Resource.phx/eduskunta/organisaatio/kansanedustajat/blogit.htx”; ”//h5[@class='ot']”)
Vaihdetaan tagi ja attribuutti. Nyt on huomattava, että jos teemme, kuten intuitio ehkä neuvoisi ja kirjoitamme funktion…
=ImportXML(”http://web.eduskunta.fi/Resource.phx/eduskunta/organisaatio/kansanedustajat/blogit.htx”; ”//a[@href]”)
…saamme tulokseksi listan sanoja Blogi. Se johtuu siitä, että href=verkko-osoite -attribuutilla varustettujen <a> ja </a> -tagien välissä lukee aina sana ”Blogi”. Emme halua hakea sitä, vaan href-attribuutille annettuja arvoja, eli verkko-osoitteita, joihin linkit ohjaavat. Se tapahtuu näin:
=ImportXML(”http://web.eduskunta.fi/Resource.phx/eduskunta/organisaatio/kansanedustajat/blogit.htx”; ”//@href”)
Älä hämmenny, kun saat ensimmäisille riveille kaikkea asiaankuulumatonta. Funktio hakee sivun kaikki linkit, ei pelkästään Blogi-linkkejä. Listan loppupäästä löytyvät kuitenkin kaikkien blogien osoitteet.
Kotka pimittää luottokorttilaskuja
Kymen Sanomat on penkonut Kotkan luottamus- ja virkamiesjohdon luottokorttilaskuja. Isokenkäisten kuluihin on kiinnittänyt huomiota kaupungin tarkastuslautakunta, jonka käynnistämän kuittiselvityksen kaupunginhallituksen puheenjohtaja ehti jo kertaalleen keskeyttää. Tarkastuslautakunnan teettämässä selvityksessä todettiin, että johtajien matkakuluja olisi syytä selvittää vuoden ajalta. Niinpä kaupunginjohtaja esitti 50 000 euron määrärahaa muun muassa omien kulunkiensa asianmukaisuuden selvittämiseen.
Sen sijaan Kymen Sanomia ei ilmeisesti haluta kulujen asianmukaisuutta selvittämään. Toimittaja Eija Anttila oli pyytänyt luottokorttilaskuja kahden viime vuoden aikana nähtäväkseen. Kyseiset asiakirjathan ovat julkisuuslain mukaan annettava kenen tahansa nähtäväksi.
”Minulle vastattiin, että voisin saada laskut noin 3000 euron korvausta vastaan. Syynä oli, että laskujen kaivaminen pitäisi teettää ylitöinä, ja aikaa työhön arvioitiin kuluvan muistaakseni viikon verran”, Anttila kertoo.
Vaikuttaa siltä, että näemme taas yhden esimerkin siitä, miten julkisuusperiaatetta yritetään vesittää kustannusten avulla.
Tällä kertaa on vaikea nähdä, miten se voisi onnistua. Julkisuuslain 34 § nimittäin sanoo, että julkisista asiakirjoista ei peritä maksuja, kun asiakirjaan tutustutaan viranomaisen luona. Tätä Anttila kertookin ehdottaneensa, mutta Kotkan kaupunki ei pitänyt tätä mahdollisena, koska he eivät voi päästää ulkopuolisia sorkkimaan järjestelmiään. Myös julkisten asiakirjojen sähköinen lähettäminen on maksutonta, mikäli asiakirja on sähköisessä muodossa tallennettuna.
Rahaa voidaan vaatia asiakirjojen esille kaivamisesta (JulkL 34 §), mutta vain
kun on pyydetty asiakirjaa, joka ei 13 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla ole yksilöitävissä ja löydettävissä viranomaisen tämän lain mukaisesti pitämästä asiakirjarekisteristä siinä käytettävän asiakirjaluokittelun eikä asiakirjan tunnisteen avulla taikka sähköisesti ylläpidetystä rekisteristä sen hakutoimintojen avulla.
Jos toimittaja on siis kyennyt yksilöimään tietonsa lain (13 §) edellyttämällä tavalla, pitäisi niihin saada maksutta tutustua. Riittävästä yksilöinnistä laissa sanotaan näin:
Pyyntö saada tieto viranomaisen asiakirjan sisällöstä on yksilöitävä riittävästi siten, että viranomainen voi selvittää, mitä asiakirjaa pyyntö koskee. Tiedon pyytäjää on diaarin ja muiden hakemistojen avulla avustettava yksilöimään asiakirja, josta hän haluaa tiedon.
Kotkan talousjohtaja Jaana Kuuva sekä kaupunginlakimies Marianna Ruonala ovat kesälomalla, joten heidän perustelunsa hinnoittelulle jäi tältä erää selvittämättä tarkemmin. Luullakseni ne voisivat olla jotain samanlaisia kuin Suomen Pankilla vuonna 2001, kun Eduskunnan oikeusasiamies totesi ratkaisussaan, että Yleisradion toimittajalta olisi saanut periä maksuja ainoastaan kuittien kopioimisesta, ei niiden esille kaivamisesta (EOAK 3211/2001). Eduskunnan oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio totesi tuolloin:
Käsitykseni mukaan julkisuuslain, Suomen Pankkia koskevan lain tai valtion maksuperustelain nojalla Pankilla ei siis ollut laillisia perusteita periä muita kuin kopiointimaksuja sen kaltaisista asiakirjapyynnöistä, joista A:n tapauksessa näyttäisi ensisijaisesti olleen kyse. Käytettävissäni olevan selvityksen valossa kyse näyttäisi nimittäin ainakin pääosin olleen pyynnöstä saada asiakirjajäljennöksiä yksilöidyistä asiakirjoista.
Ratkaisussaan Eduskunnan oikeusasiamies kiinnitti myös huomiota tähän suomalaisviranomaisten suosikkistrategiaan julkisten tietojen salaamiseksi.
Sananvapauden ja julkisuuden mahdollisimman täysimääräiseksi toteuttamiseksi julkisista asiakirjakopioista perittävillä maksuilla on suuri merkitys. Mitä korkeampia maksut ovat, sitä rajatumpaa tiedon välittäminen väistämättä on. Maksujen määräämisessä tulee käsitykseni mukaan ottaa huomioon perustuslain 22 §:n ja 12 §:n säännösten perusteella julkisuuden ja sananvapauden turvaamista puoltavat näkökohdat siltä osin kuin lainsäädäntö on tulkinnanvarainen tai kun viranomaisella on harkintavaltaa maksujen määräämisessä.
Arvata saattaa, että talousjohtaja Kuuva joutuu nielemään kustannusarvionsa viimeistään siinä vaiheessa, kun Sanoman lakimiehet pääsevät keskustelemaan kaupungin lakimiesten kanssa siitä, minkä lainkohdan perusteella luottokorttilaskujen kaivamisesta nähtäville voitaisiin periä tuhansien eurojen laskuja.