Kotka pimittää luottokorttilaskuja

Kymen Sanomat on penkonut Kotkan luottamus- ja virkamiesjohdon luottokorttilaskuja. Isokenkäisten kuluihin on kiinnittänyt huomiota kaupungin tarkastuslautakunta, jonka käynnistämän kuittiselvityksen kaupunginhallituksen puheenjohtaja ehti jo kertaalleen keskeyttää. Tarkastuslautakunnan teettämässä selvityksessä todettiin, että johtajien matkakuluja olisi syytä selvittää vuoden ajalta. Niinpä kaupunginjohtaja esitti 50 000 euron määrärahaa muun muassa omien kulunkiensa asianmukaisuuden selvittämiseen.

Sen sijaan Kymen Sanomia ei ilmeisesti haluta kulujen asianmukaisuutta selvittämään. Toimittaja Eija Anttila oli pyytänyt luottokorttilaskuja kahden viime vuoden aikana nähtäväkseen. Kyseiset asiakirjathan ovat julkisuuslain mukaan annettava kenen tahansa nähtäväksi.

”Minulle vastattiin, että voisin saada laskut noin 3000 euron korvausta vastaan. Syynä oli, että laskujen kaivaminen pitäisi teettää ylitöinä, ja aikaa työhön arvioitiin kuluvan muistaakseni viikon verran”, Anttila kertoo.

Vaikuttaa siltä, että näemme taas yhden esimerkin siitä, miten julkisuusperiaatetta yritetään vesittää kustannusten avulla.

Tällä kertaa on vaikea nähdä, miten se voisi onnistua. Julkisuuslain 34 § nimittäin sanoo, että julkisista asiakirjoista ei peritä maksuja, kun asiakirjaan tutustutaan viranomaisen luona. Tätä Anttila kertookin ehdottaneensa, mutta Kotkan kaupunki ei pitänyt tätä mahdollisena, koska he eivät voi päästää ulkopuolisia sorkkimaan järjestelmiään. Myös julkisten asiakirjojen sähköinen lähettäminen on maksutonta, mikäli asiakirja on sähköisessä muodossa tallennettuna.

Rahaa voidaan vaatia asiakirjojen esille kaivamisesta (JulkL 34 §), mutta vain

kun on pyydetty asiakirjaa, joka ei 13 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla ole yksilöitävissä ja löydettävissä viranomaisen tämän lain mukaisesti pitämästä asiakirjarekisteristä siinä käytettävän asiakirjaluokittelun eikä asiakirjan tunnisteen avulla taikka sähköisesti ylläpidetystä rekisteristä sen hakutoimintojen avulla.

Jos toimittaja on siis kyennyt yksilöimään tietonsa lain (13 §) edellyttämällä tavalla, pitäisi niihin saada maksutta tutustua. Riittävästä yksilöinnistä laissa sanotaan näin:

Pyyntö saada tieto viranomaisen asiakirjan sisällöstä on yksilöitävä riittävästi siten, että viranomainen voi selvittää, mitä asiakirjaa pyyntö koskee. Tiedon pyytäjää on diaarin ja muiden hakemistojen avulla avustettava yksilöimään asiakirja, josta hän haluaa tiedon.

Kotkan talousjohtaja Jaana Kuuva sekä kaupunginlakimies Marianna Ruonala ovat kesälomalla, joten heidän perustelunsa hinnoittelulle jäi tältä erää selvittämättä tarkemmin. Luullakseni ne voisivat olla jotain samanlaisia kuin Suomen Pankilla vuonna 2001, kun Eduskunnan oikeusasiamies totesi ratkaisussaan, että Yleisradion toimittajalta olisi saanut periä maksuja ainoastaan kuittien kopioimisesta, ei niiden esille kaivamisesta (EOAK 3211/2001). Eduskunnan oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio totesi tuolloin:

Käsitykseni mukaan julkisuuslain, Suomen Pankkia koskevan lain tai valtion maksuperustelain nojalla Pankilla ei siis ollut laillisia perusteita periä muita kuin kopiointimaksuja sen kaltaisista asiakirjapyynnöistä, joista A:n tapauksessa näyttäisi ensisijaisesti olleen kyse. Käytettävissäni olevan selvityksen valossa kyse näyttäisi nimittäin ainakin pääosin olleen pyynnöstä saada asiakirjajäljennöksiä yksilöidyistä asiakirjoista.

Ratkaisussaan Eduskunnan oikeusasiamies kiinnitti myös huomiota tähän suomalaisviranomaisten suosikkistrategiaan julkisten tietojen salaamiseksi.

Sananvapauden ja julkisuuden mahdollisimman täysimääräiseksi toteuttamiseksi julkisista asiakirjakopioista perittävillä maksuilla on suuri merkitys. Mitä korkeampia maksut ovat, sitä rajatumpaa tiedon välittäminen väistämättä on. Maksujen määräämisessä tulee käsitykseni mukaan ottaa huomioon perustuslain 22 §:n ja 12 §:n säännösten perusteella julkisuuden ja sananvapauden turvaamista puoltavat näkökohdat siltä osin kuin lainsäädäntö on tulkinnanvarainen tai kun viranomaisella on harkintavaltaa maksujen määräämisessä.

Arvata saattaa, että talousjohtaja Kuuva joutuu nielemään kustannusarvionsa viimeistään siinä vaiheessa, kun Sanoman lakimiehet pääsevät keskustelemaan kaupungin lakimiesten kanssa siitä, minkä lainkohdan perusteella luottokorttilaskujen kaivamisesta nähtäville voitaisiin periä tuhansien eurojen laskuja.

07. elokuu 2012 by Jarno Liski
Categories: Uutiset | Tags: , , , , , , , | Leave a comment

Leave a Reply

Required fields are marked *