Kotka pimittää luottokorttilaskuja

Kotkan vaakuna

Kymen Sanomat on penkonut Kotkan luottamus- ja virkamiesjohdon luottokorttilaskuja. Isokenkäisten kuluihin on kiinnittänyt huomiota kaupungin tarkastuslautakunta, jonka käynnistämän kuittiselvityksen kaupunginhallituksen puheenjohtaja ehti jo kertaalleen keskeyttää. Tarkastuslautakunnan teettämässä selvityksessä todettiin, että johtajien matkakuluja olisi syytä selvittää vuoden ajalta. Niinpä kaupunginjohtaja esitti 50 000 euron määrärahaa muun muassa omien kulunkiensa asianmukaisuuden selvittämiseen.

Sen sijaan Kymen Sanomia ei ilmeisesti haluta kulujen asianmukaisuutta selvittämään. Toimittaja Eija Anttila oli pyytänyt luottokorttilaskuja kahden viime vuoden aikana nähtäväkseen. Kyseiset asiakirjathan ovat julkisuuslain mukaan annettava kenen tahansa nähtäväksi.

”Minulle vastattiin, että voisin saada laskut noin 3000 euron korvausta vastaan. Syynä oli, että laskujen kaivaminen pitäisi teettää ylitöinä, ja aikaa työhön arvioitiin kuluvan muistaakseni viikon verran”, Anttila kertoo.

Vaikuttaa siltä, että näemme taas yhden esimerkin siitä, miten julkisuusperiaatetta yritetään vesittää kustannusten avulla.

Tällä kertaa on vaikea nähdä, miten se voisi onnistua. Julkisuuslain 34 § nimittäin sanoo, että julkisista asiakirjoista ei peritä maksuja, kun asiakirjaan tutustutaan viranomaisen luona. Tätä Anttila kertookin ehdottaneensa, mutta Kotkan kaupunki ei pitänyt tätä mahdollisena, koska he eivät voi päästää ulkopuolisia sorkkimaan järjestelmiään. Myös julkisten asiakirjojen sähköinen lähettäminen on maksutonta, mikäli asiakirja on sähköisessä muodossa tallennettuna.

Rahaa voidaan vaatia asiakirjojen esille kaivamisesta (JulkL 34 §), mutta vain

kun on pyydetty asiakirjaa, joka ei 13 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla ole yksilöitävissä ja löydettävissä viranomaisen tämän lain mukaisesti pitämästä asiakirjarekisteristä siinä käytettävän asiakirjaluokittelun eikä asiakirjan tunnisteen avulla taikka sähköisesti ylläpidetystä rekisteristä sen hakutoimintojen avulla.

Jos toimittaja on siis kyennyt yksilöimään tietonsa lain (13 §) edellyttämällä tavalla, pitäisi niihin saada maksutta tutustua. Riittävästä yksilöinnistä laissa sanotaan näin:

Pyyntö saada tieto viranomaisen asiakirjan sisällöstä on yksilöitävä riittävästi siten, että viranomainen voi selvittää, mitä asiakirjaa pyyntö koskee. Tiedon pyytäjää on diaarin ja muiden hakemistojen avulla avustettava yksilöimään asiakirja, josta hän haluaa tiedon.

Kotkan talousjohtaja Jaana Kuuva sekä kaupunginlakimies Marianna Ruonala ovat kesälomalla, joten heidän perustelunsa hinnoittelulle jäi tältä erää selvittämättä tarkemmin. Luullakseni ne voisivat olla jotain samanlaisia kuin Suomen Pankilla vuonna 2001, kun Eduskunnan oikeusasiamies totesi ratkaisussaan, että Yleisradion toimittajalta olisi saanut periä maksuja ainoastaan kuittien kopioimisesta, ei niiden esille kaivamisesta (EOAK 3211/2001). Eduskunnan oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio totesi tuolloin:

Käsitykseni mukaan julkisuuslain, Suomen Pankkia koskevan lain tai valtion maksuperustelain nojalla Pankilla ei siis ollut laillisia perusteita periä muita kuin kopiointimaksuja sen kaltaisista asiakirjapyynnöistä, joista A:n tapauksessa näyttäisi ensisijaisesti olleen kyse. Käytettävissäni olevan selvityksen valossa kyse näyttäisi nimittäin ainakin pääosin olleen pyynnöstä saada asiakirjajäljennöksiä yksilöidyistä asiakirjoista.

Ratkaisussaan Eduskunnan oikeusasiamies kiinnitti myös huomiota tähän suomalaisviranomaisten suosikkistrategiaan julkisten tietojen salaamiseksi.

Sananvapauden ja julkisuuden mahdollisimman täysimääräiseksi toteuttamiseksi julkisista asiakirjakopioista perittävillä maksuilla on suuri merkitys. Mitä korkeampia maksut ovat, sitä rajatumpaa tiedon välittäminen väistämättä on. Maksujen määräämisessä tulee käsitykseni mukaan ottaa huomioon perustuslain 22 §:n ja 12 §:n säännösten perusteella julkisuuden ja sananvapauden turvaamista puoltavat näkökohdat siltä osin kuin lainsäädäntö on tulkinnanvarainen tai kun viranomaisella on harkintavaltaa maksujen määräämisessä.

Arvata saattaa, että talousjohtaja Kuuva joutuu nielemään kustannusarvionsa viimeistään siinä vaiheessa, kun Sanoman lakimiehet pääsevät keskustelemaan kaupungin lakimiesten kanssa siitä, minkä lainkohdan perusteella luottokorttilaskujen kaivamisesta nähtäville voitaisiin periä tuhansien eurojen laskuja.

07. elokuu 2012 by Jarno Liski
Categories: Uutiset | Tags: , , , , , , , | Leave a comment

Screen scrapingia aloittelijoille

bookpage

Heinä- elokuun vaihde tarjoaa kaksi ilon aihetta screen scrapingista (nimikilpailu pystyyn suomenkielisestä vastineesta?) kiinnostuneille, mutta ohjelmointitaidottomille kansalaisille. Jos ei kiinnosta, niin kokeile vielä lukea tämä (Journalism.co.uk: Two reasons why every journalist should know about scraping).

1) Codecademy aloitti ilmaiset onlinekurssit Python-kielen opettamiseksi

Codecademy on vasta-alkajille suunnattu hauska itseopiskelusivusto ohjelmointikielten oppimiseksi. Aivan äsken Codecademy lisäsi opetettavien ohjelmointikielten valikoimaan Pythonin. Pythonia on kehuttu helposti omaksuttavaksi ohjelmointikieleksi, ja mikä tärkeintä datajournalistin ja muiden avoimen datan aktiivien näkökulmasta: se on hyvin suosittu ohjelmointikieli scrapereiden tekemiseen.

Scraperwikistä löytyy ainakin yksi suomalainen scraper, joka on ohjelmoitu Pythonilla. Sillä voi vielä Lumilapio jäädä voittamatta, sillä se poimii tanssit.net-sivustolta tulevia tansseja. Pienellä mielikuvituksella sen saa varmasti tekemään muutakin hyödyllistä. Rubyä ei vielä voi Codecademyssä opiskella, mutta sillä on Petri Kola screipannut mm. kansanedustajien blogien RSS-syötteet yhteen nippuun.

2) Paul Bradshaw: Scraping for journalists

Brittiläinen toimittaja ja journalismia Birminghamin yliopistossa opettava Paul Bradshaw julkaisi heinäkuussa 2012 e-kirjan, joka auttaa ummikkoja alkuun scrapingissä. Ostin kirjan (ovh. $10.99, eli 9 euroa). Kirja lähtee liikkeelle Google Docsin =importHtml-funktiosta, joka onkin helppo tapa saada tuloksia aikaiseksi. Bradshaw lupaa, että jos (ja kun) ihminen osaa käyttää ko. funktiota, oppii hän myös rakentamaan Pythonilla, Rubylla ja PHP:llä.

Voit ladata näytteen kirjasta täältä (pdf) (via Leanpub.com).

Videosukupolvelle vielä näytteeksi Derek Banasin opetusvideo scraperin rakentamisesta Pythonilla:

03. elokuu 2012 by Jarno Liski
Categories: Tutoriaalit | Tags: , , , , , , | 2 comments

Laillisuusvalvojat ymmällään ulkoistettujen tietopalveluiden hinnoittelun kanssa

Hallintomenettelyn lainmukaisuutta valvovat Oikeuskanslerin virasto ja Eduskunnan oikeausasiamiehen kanslia eivät ole törmänneet julkisten tietojen riistohinnoitteluun, johon tietopalvelujen ulkoistaminen voi johtaa. Kanteluita tilanteista ei kuitenkaan ole kummallekaan viranomaiselle tullut, joten kantaa menettelyn lainmukaisuuteen ei ole otettu.

Oikeuskanslerin viraston neuvova lakimies piti asiaa periaatteellisesti merkittävänä etenkin, kun viranomaisten tietopalveluja kasvavissa määrin ulkoistetaan.  Pahimmillaan käytäntö voi tehdä tyhjäksi koko julkisuusperiaatteen, jonka mukaan kaikki viranomaisen asiakirjat ovat julkisia, ellei (julkisuus- tai muussa) laissa nimenomaisesti muuta sanota (Julkisuuslaki 621/1999 1 §).

Maksuperustelain mukaan viranomainen ei saa periä maksua julkisten tietojen poiminnasta ja luovuttamisesta, mikäli tietojen luovutus liittyy viranomaisen tiedottamiseen ja aiheuttaa vähäisiä kustannuksia. Näin on asian laita useimmiten, kun toimittaja tekee tietopyyntöjä. (Päivitys 3.8.2012: maksuperustelaki on yleistasoinen laki, joka voidaan ohittaa erityislailla tai -asetuksella, kuten esimerkiksi Väestörekisterikeskuksen tapauksessa on tehty).

Mikäli kuitenkin tiedot poimii alihankkija viranomaisen toimeksiannosta, aiheutuu viranomaiselle tosiasiallisesti niin suuret kustannukset kuin mitä alihankkija kehtaa laskuttaa. Päivittäiseen työhönsä liittyvät suoritteet viranomaisella on intressi kilpailuttaa edullisiksi, mutta tietopyyntöihin vastaamisen kaltaisten ”ylimääräisten” töiden osalta näin ei ole. Maksuperustelakia voi nimittäin ainakin päällisin puolin tulkita niin, että alihankkijan laskun loppusumma veloitetaan sellaisenaan tietojen pyytäjältä.

Sekä Oikeuskanslerin virasto että Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia toivoivat asiasta kantelua, jossa kantelun kohteena olisi yksilöity viranomaisen päätös. Mikäli holhousrekisteri-case tuottaa sopivan päätöksen, teemme siitä kantelun, jolloin asiaan saadaan tulkintaohje, jota viranomaisten on noudatettava. Toivoa sopii, että päätös tukkisi tämän porsaanreiän.

 

27. heinäkuu 2012 by Jarno Liski
Categories: Yleinen | Tags: , , | Leave a comment

Jyväskylän elintarvikehuoneistot – kuvaus tietokannasta

Tietopyyntööni vastattiin kolmessa päivässä. Sain Jyväskylän kaupungin tietohallinnosta 16.7. tiedon, että kaupungilla tarkoittamiani tietoja sisältää vain yksi tietojärjestelmä: TerveKuu (linkki valmistajan sivuille).

Sitten lähdin pyytämään tietuekuvausta (engl. record layout), jotta saisin tietää täsmälleen, mitä tietokannassa on. Tein siis uuden tietopyynnön vastaamalla viestiin.

Hei,

 

Olisinko saanut sähköisenä jäljennöksenä (vaikka pdf-tiedosto tai mikä nyt on helpoin) Tervekuu-järjestelmän teknisen tietuekuvauksen (engl. record layout)? Se on siis yksityikohtainen seloste tietokannan rakenteesta (jotta minulle selviäisi, mitä tietoja tarkalleen tietokannassa säilytetään ja miten se mahdollisesti on yhdisteltävissä
muihin tietokantoihin, joiden rakennetta koskevia tietoja eri viranomaistahoilta keräilen).

 

Kyselen tätä ennen muuta siksi, että minun olisi tarkoitus opettaa datajournalismia Jyväskylän yliopistossa ensi keväänä ja yritän saada kasaan opiskelijoita lähellä olevia esimerkkejä siitä, mitä viranomaisdatalla voisi tehdä sitten, jos/kun sitä aletaan avoimena datana tarjoamaan kansalaisten (ja journalistien) käyttöön.

 

Laitan liitteeksi tv-luparekisterin tietuekuvauksen, niin näette, mitä tarkoitan ”tietuekuvauksella”. Se varmaan löytyy tuolta TeraKuulta, jos ei suoraan teiltä.

Terveisin,
Jarno Liski

Liitetiedosto: Tv-luparekisterin tietuekuvaus (pdf)

Tietuekuvausta ei kaupungilla ollut, ja he kehoittivatkin kääntymään suoraan TeraKuu Oy:n puoleen.

Periaatteessa olisin varmasti voinut alkaa nillittämään siitä, että ko. asiakirja on saatava viranomaiselta, mutta näppärämpää toki näin. Sain toimitusjohtajan langan päähän, ja hän valitteli, ettei tietokannasta ole olemassa sen kummempaa dokumentaatiota.

Käytin vanhaa kikkaa, ja pyysin lähettämään ruudunkaappauskuvat käyttöliittymästä niin, että näen, mitä kaikkea tietoa järjestelmään on mahdollista syöttää. Näin sovittiin tehtäväksi.

Sain nyt kuitenkin eilen (25.7.) .zip-paketin, jossa on FileMakerista (jolle järjestelmä rakentuu) html:nä tulostettu ”FileMaker Database Design Report”. Tämähän ajaa asian oikeastaan hyvinkin kätevästi.

Voit ladata .zip-tiedoston täältä.

Voit perehtyä ko. dokumenttiin myös Datalysaattorin sivulla. Jyväskylän elintarvikehuoneistojen valvontaan käytettävän TerveKuu-ohjelmiston tietokannan tietuekuvaus löytyy tämän linkin takaa.

26. heinäkuu 2012 by Jarno Liski
Categories: Case-esimerkit | Tags: , , , , , | Leave a comment

Tietopalvelujen ulkoistaminen nostaa julkisen tiedon hinnat taivaisiin

Yritin tänään tilata Väestörekisterikeskukselta taulukkoa, jossa olisi ollut jokaisen holhousasioiden rekisteriin merkityn (~holhouksenalaisen) aikuisen syntymävuosi, kotikunta ja rekisteriinmerkitsemisvuosi. Jätin tarkoituksella pois kaikki henkilötiedot (nimi, hetu, osoite), jotta ainakaan yksityisyydensuoja ei tulisi luovutukselle esteeksi.

Kävi ilmi, että VRK ei itse tee poimintoja väestötietojärjestelmästä, vaan teettää ne yhteistyökumppaneillaan. Niinpä pyyntöni hinnaksi arvioitiin epävirallisesti jotain 1000 eurosta ylöspäin. Mikäli tietoja pyydettäisiin tutkimustarkoitukseen (väitöskirja, pro gradu), olisi sen voinut teettää alihankkijoilla kilpailutetun sopimuksen puitteissa, jolloin tietopoiminnan hinta olisi alkanut 600 eurosta.

Käännyin sitten suoraan Maistraattien ohjaus- ja kehittämisyksikön puoleen. Siellä oli asiasta päättävä johtaja lomalla, mutta sain käsityksen, että holhousasioiden rekisterin tietopyynnöt ohjataan sielläkin alihankkijoille.

Törmään ensimmäistä kertaa tällaiseen, mutta hälytyskellot alkoivat soida. Julkisuuslaki (621/1999) ja maksuperustelaki (150/1992) lähtevät siitä, että julkisten tietojen poiminnasta, käsittelystä ja luovuttamisesta voidaan periä ainoastaan kustannuksia vastaava maksu.

Lisäksi maksuperustelaissa (5 §) todetaan, että

Maksuttomat suoritteet

Seuraavat suoritteet tulee olla maksuttomia, jollei suoritteen maksullisuudelle ole erityistä syytä:

1) suoritteet, joiden tuottamisen ei voida katsoa kohdistuvan suoranaisesti yksittäiseen henkilöön, yritykseen eikä muuten tarkoin rajattuun ryhmään;

2) suoritteet, joiden tarkoituksena on toimeentulon turvaavan etuuden antaminen; sekä

3) viranomaisen neuvot, ohjeet, opastus ja tiedottaminen, jos näistä aiheutuu vain vähäisiä kustannuksia.

Ei liene kovin vaikeaa vakuuttaa, että simppeli SQL-kysely virkamiehen muutamassa minuutissa kirjoittamana ei paljoa maksa. Mutta olisiko tässä porsaanreikä, joka mahdollistaisi julkisten tietojen poskettoman hinnoittelun?

Kun tietopyyntöjen määrä varmuudella lisääntyy toimittajien, hakkereiden ja muiden kansalaisten innostuessa viranomaisdatan mahdollisuuksista, syntyy viranomaisilla varmasti painetta siirtääkin tietopyynnöt alihankkijan käsiteltäväksi. Jos taas tiedon vastaanottaja joutuu maksaa viranomaisille koituvat kustannukset tietojen poiminnasta, voisiko olla laillista esittää kustannuksina mitä tahansa, mitä alihankkija laskuttaa.

Vastaavanlaisista tapauksista saa mieluusti vinkata kommenteissa. Odottelen Maistraattien ohjaus- ja kehittämisyksikön kantaa ja palaan sitten asiaan.

 

Päivitys 3.8.2012:

Väestörekisterikeskuksen suoritteiden hinnoista määrätään Valtiovarainministeriön asetuksessa (1212/2010) ja siellä on tosiaan erikseen mainittu tieteelliseen tutkimukseen tehtävät poiminnat maksullisina julkisoikeudellisina (3 §) suoritteina. Toimituksellista tarkoitusta ei ole mainittu, joten sellaiset poiminnat epäilemättä kuuluvat asetuksen mukaan liiketaloudellisin perustein hinnoiteltaviin suoritteisiin (5 §).

Asetukseen liittyy maksutaulukko (pdf), josta suoritteiden hinnat selviävät.

Kiitokset Henri Tanskaselle, joka Facebook-kommentissaan asiassa meitä muita opasti.

 

26. heinäkuu 2012 by Jarno Liski
Categories: Yleinen | Tags: , , | Leave a comment

Pivot-taulukkoraportti Google-dokumenteissa

Tässä videossa vilkaistaan nopeasti pivot-taulukkoraportti-toimintoa Google dokumenttien taulukkolaskentaohjelmassa. Esimerkkiaineistona on Jyväskylän yliopiston professorien palkka-aineisto, jonka korkein hallinto-oikeus määräsi pitkän taistelun jälkeen julkistettavaksi heinäkuussa. Videolla näkyvät palkkatiedot eivät ole oikeita, koska niiden julkistaminen vaatisi henkilötietolain mukaan toimituksellisen tarkoituksen, eikä tämä sellainen varmastikaan ole.

Pivot-taulukkoraportit tarjoavat kätevän tavan pyöritellä dataa. Tässä ohjevideossa katsomme professorien keski- ja mediaanipalkkoja tiedekunnittain. Aikaa asian selvittämiseen menee pivot-taulukoilla alle minuutti. Toinen vaihtoehto olisi ryhmitellä proffat tiedekunnan mukaan ja sen jälkeen laskea manuaalisesti keskiarvot ja mediaanit kunkin porukan palkoista =AVERAGE() ja =MEDIAN() -funktioilla. Tämä tapa on varmasti parempi.

Saat videon näkymään koko näytöllä, kun siirrät kursorin videon päälle ja klikkaat pikkuruista kuvaketta aivan oikeassa alalaidassa.

14. heinäkuu 2012 by Jarno Liski
Categories: Tutoriaalit | Tags: , , , , , , | Leave a comment

Jyväskylän ravintolat ja muut elintarvikehuoneistot

Haluaisin tietää, mitä ravintoloita Jyväskylässä on, ja kuka ne omistaa. Ajattelin, että liikkeelle voisi päästä nopeimmin viranomaisvalvonnan kautta.

Evira kertoo verkkosivuillaan, että

Kunnan elintarvikevalvontaviranomainen valvoo lähes kaikkia elintarvikehuoneistoja, ainoastaan noin kaksikymmentä suurinta teurastamoa ovat Eviran valvomia ja kaikki poroteurastamot Lapin aluehallintoviraston valvomia. Lisäksi Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira valvoo alkoholin valmistus- ja varastopaikkoja, ja aluehallintovirastot valvovat alkoholijuomamyymälöitä.

 Niinpä minun täytynee kääntyä asiassani Jyväskylän kaupungin puoleen. Minulla on montakin juttuaihetta mielessä, ja uusiakin saattaa varmasti putkahtaa ilmoille.
Niinpä lähden kalastelemaan mahdollisimman suurella verkolla. Vaivaton tapa tehdä tietopyyntö, on osoittaa se viranomaisen kirjaamoon. Silloin oikean tahon löytyminen on viranomaisen huoli, ei toimittajan.
Lähetetäänpä siis sähköpostia sinne.
Vastaanottaja: kirjaamo@jyvaskyla.fi
Aihe: Tietopyyntö: Elintarvikehuoneistojen valvonta
TIETOPYYNTÖ 13.7.2012
Pyytäisin saada listan Jyväskylän kaupungin ylläpitämistä erilaisista tietojärjetelmistä ja -rekistereistä, jotka sisältävät elintarvikehuoneistojen valvontaan tarvittavaa tietoa. Haluaisin myös näiden järjestelmien rekisteri- ja tietojärjestelmäselosteet sähköisinä jäljennöksinä.
Jarno Liski
jarno.liski@gmail.com
Lain mukainen vastaamisaika on maksimissaan kaksi viikkoa. Jäämme odottamaan.

12. heinäkuu 2012 by Jarno Liski
Categories: Case-esimerkit | Tags: , , , , , , , | Leave a comment

Newer posts →